maanantai 31. maaliskuuta 2014

Kasvihuone ja kukkakauppa

Kohti uusia haasteita. Tällä kertaa päätimme pysyä maan pinnalla.

Kukkakauppa, taimimyynti ja pienikokoinen kasvihuone.

Kuva 1. Vanha rähjäinen Elannon kauppa, joka oli siirretty Lauttasaaresta Espoon Mankkaalle.
Ilman mukavuuksia. Ulkohuussi ja hiililämmitys. Vanha lihamyllykin oli joskus ollut käytössä.
Joku totesi ”että jos tänne muutamme, niin minä en ainakaan tule mukaan”.

Kyllä se pikkuhiljaa muuttui. Hankittiin öljypannu, purettiin seiniä ja maalattiin. Kurre on kätevä käsistään, ”handy man”, ja lisäavun kanssa rakensi myymälän yhteyteen pienimuotoisen kasvihuoneen. 


Kuva 2. Kukkakaupan takaseinä purettu uuteen kasvihuoneeseen.

Suunnitteilla ei ollut alkaa viljellä kasveja, mutta kokeilimme vähän mansikan taimia. Siitä ei tullut yhtään mitään, joten hollantilaiset saivat hoitaa tämän puolen.

Joulun aikaan oli kiirettä, mutta tunnelma oli lämpöinen ja kaikilla oli hauskaa. Tuikut ja ulkokynttilät paloivat, ja taustalla soi musiikki. 

Vietimme Ikebana Oy:n 10-vuotis synttäreitä vakioasiakkaidemme kanssa. Se oli sitä Neste- ja Nokia-aikaa, toimistot olivat täynnä viherkasveja. Ruukut olivat enimmäkseen valkoisia tai ruskeita muoviruukkuja.

Viherkasvien ohella heräsi myös kiinnostus löytää Euroopasta mielenkiintoisia tuotteita. Kokeilimme erilaisia puutarhatuotteita, mutta huonolla menestyksellä. Myös tupakansytyttimiltä näyttävien hyttysenkarkottimien piti toimia äänen avulla… Kokeilimme niiden toimivuutta alkukesällä. Hyttynen istui kämmenellä, imi mehevän lounaan, ja lähti onnellisena lentoon etsimään seuraavaa uhria. Välillä se houkutteli vielä sukulaisetkin mukaan. 

Tuote joka löi läpi oli  Schultz-kasviravinne. Se löytyi sattumalta erään  tavaratalon hyllyltä New Yorkista. Schultz Ltd oli 40 vuotta vanha perheyritys, joka oli itse kehittänyt aineen. Sitä kutsuttiin Suomessa ”ihmeaineeksi”. 20-vuoden yhteistyö päättyi, kun yritys myytiin Spectrum Brands Ltd:lle. Raaka-aineet ja rahtikulut olivat nousseet niin korkeaksi, että he tekivät päätöksen myydä sitä vain Yhdysvalloissa.

Takapakkia tuli myös kukkakauppa-projektiin eräänä pakkasyönä. Öljy sakkaantui ja pannu sammui. Kaikki viherkasvit olivat paleltuneet ja jopa maljakoissa oli ohut pinta jäätä.

Kukkakaupasta luovuttiin, kun se ei enää ollut kannattavaa. Siirryimme toiseen ratkaisuun joka tänä päivänä toimii hyvin. Tilaamme kasvit suoraan Hollannin puutarhoista. Ne istutetaan meidän varastossa, jonka jälkeen toimitamme ne asiakkaille lyhyellä toimitusajalla. Näin asiakkaamme saavat tuoreita, hyvännäköisiä kasveja, eikä hävikkiä ole juuri lainkaan.

Raha ei aina ole se tärkein asia, yrittämisessäkään. Yrityksemme nykyisessä kokoluokassa pystymme henkilökohtaisesti palvelemaan asiakkaita ja yhdessä löytämään heille sopivan kokonaisratkaisun.

Näin käytiin läpi Ikebana Oy:n historian pääkohdat. Tuleeko mieleen jotain sattumuksia matkan varrelta? Jaa muistosi osoitteeseen vive.nyberg@ikebana.fi.

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Kukkalaiva

Tämän kertomuksen alkuhetkillä olimme toimineet viherkasvialalla noin jo 3 vuotta, ja halusimme jotain uutta ja jännittävää toimintaa yrityksellemme. Kaikenlaista mietittiin, kunnes idea Kukkalaivasta nousi esiin. Samantapaisia oli toiminnassa Hollannissa ja Tukholmassa (Djungelbåten). 

Ei muuta kuin suunnittelu käyntiin, ja byrokratiastahan kaikki piti silloinkin aloittaa. Onneksi Helsingin Satamalaitos ja Kiinteistölautakunta suhtautuivat projektiimme erittäin myönteisesti. Yksi vaatimus oli ehdoton: laivan piti olla vanha purjealus, joka sopisi Helsingin Kauppatorin historialliseen ympäristöön. Ei mikään tavallinen proomu.

Löysimme vihdoinkin sopivan kaunottaren Turusta: vuonna 1945 rakennetun hiekkajaalan. Se oli ennen meitä toiminut neljän perheen yhteisenä vapaa-ajanviettopaikkana. 

Laiva ajettiin entisen laivanrakentajan laiturille Bromarviin ehostusta varten. Myös lastiruuma piti muuttaa kasvimyymälätiloiksi. Työtä riitti, mutta niin myös intoa.

Kuva 1. ”Remonttiapumiehet” kannella. Vasemmalta Helena, Vive ja Kurre.

Kuva 2. Remontti on puolessa välissä. Kuvassa näkyy uudet 
raput alas myymälätiloihin. Kattoon laitettiin plexilasia.

Kuva 3. Kuvassa 2 näkyvien kahden pienen ikkunan kohdalla
sijaitsevasta saunasta tuli pieni toimistotila. "Värivalintapalaveri".

Kuva 4. Lokakuun alussa 1981 matka jatkui Bromarvista 
Helsingin Kauppatorille. Kurre oli mukana ohjaamassa Kukkalaivaa
 omalle paikalleen Kolera-altaaseen, Ravintolalaiva Margonan viereen.

 Kuva 5.  Matkakuva ohjaushytistä.

Oli uskomaton fiilis iltamyöhään olla vastassa Kukkalaivaa, kun se vihdoinkin tuli näkyviin horisontissa. Juuri sopivasti ennen silakkamarkkinoita! Torilla myytiin kalaa ja meidän laivamme oli lastattu kukilla.


Tämä kuva on julkaistu Kukkalaivasta kertovan artikkelin 
yhteydessä Puutarhauutisissa vuoden 1982 alussa.

Kukkalaiva sai paljon julkisuutta lehdissä, ja tungosta riitti. Kiireintä oli aamupäivällä toriaikaan sekä lauantaisin. Kukkalaiva piirtyi nopeasti ihmisten mieliin: Helsingin Sanomissa jouluaattona 24.12.1981 oli kaunis kokosivun maalaus, jossa keskellä oli Kukkalaiva koristettuna mastojen välissä roikkuneilla jouluvaloilla.

Emme olleet varautuneet tuleviin ongelmiin. Talvella paksu jää puristi laivan vinoon asentoon, ja sen ympäri piti sahata jäät auki. Oli myös kallista pitää laivan sisätilat lämpiminä. Myöskin myymälätila osoittautui liian pieneksi. Asiakkaat olisivat halunneet ostaa myös leikkokukkia mutta tilojen takia kaikkea ei mahtunut tarjolle. 

Keväällä osallistuimme Finlandia-Talon puutarhamessuihin. Tuomo-puutarhurimme oli erikoistunut tekemään minikasviterraarioita isoihin vanhan ajan viininkäymisastioihin. Ne myytiin kaikki loppuun. Esillä oli myös pieniä Bonsaipuita, joissa oli pikkuruisia hedelmiä. Niiden hoito on edelleen varsinainen taitolaji.

Kesällä myymälä suljettiin, koska kesä oli terassikukkien ja ulkoalueiden hoidon aika. Pitkän harkinnan jälkeen päätimme lopulta luopua Kukkalaivasta, ja siirtyä uusiin haasteisiin. Ennen laivan poislähtöä se ehti kertaalleen upotakin pumppujen petettyä, mutta saatiin ylös ja uuden omistajan myötä pääsi takaisin Turkuun. Siellä hiekkajaalan taru jatkui sightseeing-laivana. 

Aika kultaa huonommatkin muistot: Oli mahtavaa aikaa, ja ihana porukka! Nostalgiaa luvassa lisää seuraavassa blogipäivityksessä.